Aikamatka Satakunnassa

Kohteet / Merikarvian kalastusmuseo

aittalyhdytpaattipunaiset_lyhdyttupa

Kalastusmuseon pihassa tuoksuu ja näkyy meri

Ajatus kalastusmuseon perustamisesta oli pitkään vireillä Merikarvialla. Kalastus – erityisesti silakanpyynti – on ollut merkittävä elinekeino 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla. Merikarvialainen silakka oli tuolloin maanlaajuisestikin tunnettua. Parhaimmillaan 1800-luvun lopulla jopa 350 merikarvialaista perhettä sai elantonsa silakanpyynnistä.

Verkkoja, keloja, lyhtyjä, seilipaatti ja rääkipaatti…

Ajan kuluessa kalastuksessa käytettävät välineet muuttuivat nuottakalastuksesta verkkoihin ja pesäpyynnistä rääkikalastukseen. Näitä ja muita Merikarvialla käytettyjä kalastusvälineitä esitellään kalastusmuseoalueen näyttelyrakennuksessa. Näyttelyrakennuksen lisäksi alueella on aito, puuvaarnoilla rakennettu merikarvialainen rääkipaatti, kalastajan mökki, savusauna ja rannassa kaksi merihuonetta. Ajoittain kesäisinä tapahtumapäivinä museoalueella on tehty saunavihtoja, syöty halstrattua silakkaa ja kuunneltu vanhojen kalastajien kertomuksia museon esineistä ja kalastajien elämästä.

Krookan sataman ja leirintäalueen läheisyys pitää museoalueen vilkkaana

Monet kesämökkiläiset tai läheisellä leirintäalueella lomailevat poikkeavat kalastusmuseoalueella ohikulkiessaan. Myös museoaluetta vastapäätä sijaitseva Krookan satama ravintoloineen ja muine palveluineen houkuttaa ihmisiä tutustumaan merenrannan tarjoamiin nähtävyyksiin.